Oikeuden jalopeura

Toisinaan hyvä dekkari on juuri se, mitä ihminen tarvitsee luettavakseen. Leena Lehtolaiseen on ennen voinut luottaa, mutta Hilja Ilveskerosta kertovan trilogian toinen osa oli kyllä pettymys. Olen lukenut ensimmäisenkin osan, joka on muistini mukaan parempi, muttei mikään helmi sekään. Oikeuden jalopeura oli mielestäni juoneltaan melko köyhä, tiedä sitten, säästeleekö Lehtolainen sitten trilogian viimeistä osaa varten, mutta kauheasti ei tässä tapahtunut, paitsi ihan lopussa. Lähinnä taustoitettiin Hiljan menneisyyttä ja kuvattiin arjen tapahtumia. Loppuratkaisukin oli mielestäni epäuskottava, eikä Hilja Ilveskero henkilönäkään ole minusta uskottava. Lukihan tuon nyt, mutta kyllä tuli Maria Kalliota ikävä. Ehkä olen tottunut liian hyvälle…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s