Juliet riisuttuna

Nick Hornbyn Poika on yksi lempikirjoistani, eikä miehen muu tuotanto ole miellyttänyt minua yhtä paljon kuin Poika. Muu tuotanto ei missään nimessä ole mielestäni huonoa, mutta Poika on vain jotenkin kolahtanut minuun eniten. Juliet riisuttuna oli kuitenkin positiivinen yllätys. Sen tyyli on kepeä, yksityiskohdat ihanan tarkkoja ja tosielämästä ja henkilöt samaistuttavan tavallisia.

Juliet riisuttuna kertoo pariskunnasta Anniesta ja Duncanista, joiden elämä on vain jotakuinkin siedettävää yhdessä. Ison osa kirjassa on myös Duncanin fanittamalla jo parikymmentä vuotta sitten uransa lopettaneella Tucker Crowella. Kun Tucker Crowelta ilmestyy yllättäen uusi levy, alkaa tapahtua sekä Annien että Duncanin elämässä.

Vaikka Juliet riisuttuna ei ole raskasta luettavaa, siinä on melankolinen pohjavire. Etenkin Annie katuu tekemättä jättämisiään ja miettii, voisiko menetettyä aikaa jotenkin saada takaisin. Eihän sitä voi. Kirjassa todetaan monen henkilön suulla, että on parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. Tämä pohjavire sai minut pohtimaan katumista omassakin elämässäni. Mitä kadun? Mitä saatan katua kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Pitäisikö jotakin katua? Voiko elämää aina elää täysillä, eivätkö suvannot ole sallittuja? Eivät ole helppoja kysymyksiä nämä. Tyyliltään kepeä kirja saikin miettimään aika syvällisiä, ei huono homma.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s