Puolikas keltaista aurinkoa

Tätä kirjaa luin pitkään ja hartaasti. Olin kuullut Chimamanda Ngozi Adichien kirjasta paljon ylistäviä sanoja ja kehuja. Aiemmin olen lukenut Adichien muut teokset Purppuranpunainen hibiskus ja Huominen on liian kaukana, ja niiden sekä kehujen perusteella päätin tarttua myös Puolikkaaseen keltaista aurinkoa.

Puolikas keltaista aurinkoa kertoo Nigeriasta 1960-70-luvuilla. Päähenkilöt Odenigbo, Olanna, Richard ja Kainene ovat etuoikeutettuja intellektuelleja. Tavallisemman väestön näkökulmaa antaa Odenigbon palvelija Ugwu. Nigerian toiveikas ilmapiiri muuttuu Biafran sodan syttymisen myötä: sota koskettaa jokaisen henkilön elämää tavalla tai toisella, ja saa heidät nöyrtymään. Päähenkilöt ovat kaikki mielestäni jollain tavalla etuoikeutettuja, mutta kirjassa kuvataan hienosti sitä, miten sota vaikuttaa pikku hiljaa heidänkin elämäänsä.

Adichien tarina on hieno, vaiheikas ja uskottava. Kirjan henkilöt ovat aidon tuntuisia ja monikerroksisia, mutta jokin siitä puuttuu, koska missään vaiheessa kirja ei temmannut minua mukaansa. Siksi lukeminenkin kesti niin kauan, reilun pari viikkoa. Luulen ,että suurin syy tähän on Adichien kertojaääni, joka on hyvin toteava. Kirjassa kuvataan järkyttäviä tapahtumia ja inhimillistä kärsimystä, mutta minua ei itkettänyt kertaakaan. Tämän luen miinukseksi kirjalle, koska se kertoo siitä, ettei kirja varsinaisesti koskettanut minua, vaikka sen aihe ja teemat ovat hyvin tärkeitä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s