Viime aikojen lukusatoa

Olen kyllä lukenut, mutta lukemisen raportointi on jäänyt vaihtoasioiden järkkäämisen alle. Olen siis viikon kuluttua lähdössä Saksaan. Voi olla, että ihan hirveästi en tule päivittelemään vaihtoni aikana ainakaan lukemistani kirjoista, mutta ehkäpä jotakin kuulumisia kuitenkin. Koska nyt on melkoisesti vielä pientä hommaa tekemättä ennen vaihtoa, esittelen viime aikoina lukemani kirjat lyhyesti ja samassa kirjoituksessa.

Kathrin Schmidtin Sinä et kuole on kertomus naisesta, joka saa aivoverenvuodon. Kirjassa seurataan hänen toipumistaan: muistin palautumista, liikkumisen opettelua ja tunteiden vuoristorataa, joka tähän kaikkeen liittyy. Kirjan loppu on mielestäni oivaltava, ja antaa kirjan nimelle hienon merkityksen. Erityisen paljon pidin eräästä lauseesta, jossa päähenkilö Helene paljastaa, että positiivisuus omaa kohtaloa kohtaan on nostamassa päätään, vaikka Helenen ei pitänyt toivoa.

Johan Bargumin Syyspurjehdus sopii syksyyn: se on haikea kertomus eräästä purjehdusreissusta, joka muuttaa monen ihmisen elämän lopullisesti. En ole itse ikinä purjehtinut, mutta kirjan kautta purjehtiminen tuli lähelle ja ymmärrettäväksi elämäntapana. Kirja on varsin ohut, mutta asia on painavaa. Täsät huolimatta Syyspurjehdusta on helppo lukea. Muistan tämän kirjan saaneen kovasti kehuja Olivia-lehdessä. Minäkin pidin tästä, mutta ei se ihan lempparikseni yltänyt.

Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys kertoo Alicen ja Mattian erikoisesta ystävyydestä sekä molempien yksinäisyydestä ja irrallisuudesta maailmassa, johon he eivät tunnu mitenkään sopivan. Molemmat kuitenkin löytävät keinon elää elämäänsä, mutta pysyvät saavuttamattomina toisilleen. Tämän kirjan olen lukenut aiemminkin, ja kun löysin sen kirjakaupasta alennuksessa, oli sen päästävä hyllyyni, jonne pääseminen ei ole mikään helppo homma nykyisin. Kirja on siis ehdottomasti lukemisen arvoinen. Giordanon teksti on helposti luettavaa ja selkeää: hänen kuvaaminaan tapahtumat oikeasti näkee sielunsa silmin ja tuntee päähenkilöiden tuskan, epävarmuuden ja päättäväisyyden. P.S. Lyhyesti kirjoittaminen oli kyllä itselleni paljon vaikeampaa kuin lavertelu, ehkä sitäkin voisi harjoitella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s