Kursseja saksaksi

Tällä viikolla orientaatioviikot olivat ohi, ja oli aika astua oikeasti vaihto-opiskelijan arkeen. Tämä tarkoitti kursseja saksaksi ja minun tapauksessani osaa myös (onneksi) englanniksi. Täällä ei muuten tunneta mitään yhteistä ilmoittautumissysteemiä kursseille, vaan kurssista riippuen kurssille voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia kurssin opettajalle, moodle-sivustolla tai jonkinlaisessa ilmoittautumissysteemissä (jota kaikki eivät kuitenkaan käytä). Joillekin kursseille ei tarvitse ilmoittautua ollenkaan etukäteen, vaan se riittää, kunhan ilmaantuu paikalle oikeaan aikaan ja paikkaan. Saksalainen systeemi ei ole ihan kauhean toimiva (vaikkei minulla tosin ole ikävä weboodin paniikki-ilmoittautumisia, ilmoittautuminen alkaa 8.00, 8.01 kurssi on täynnä), koska eräällekin kurssille yritti änkeä lähemmäs sata opiskelijaa. Sitten osa potkittiin pois kurssilta. Onneksi vaihtareilla on erityisasema, ja minä sain pysyä eräällä kurssilla, vaikka saksalaisia kanssaopiskelijoita potkittiin pois kurssilta.

Opiskelu saksaksi on osoittautunut vielä vähän haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Muutaman kurssin kohdalla on ollut pakko jättää kurssi ottamatta jo ensimmäisen kerran perusteella. Meille sanottiin, että tämä on ihan tavallista, mutta kyllä se vähän luonnon päälle otti, kun tajusi, ettei vain tajua tarpeeksi selvitäkseen kurssista. Onneksi voi kuitenkin ottaa jonkin muun kurssin liian vaikean tilalle: tämä on ei-keskitetyn ilmoittautumisen etuja.

Olen kohta ollut täällä kolme viikkoa, vaikka se tuntuukin enemmänkin kolmelta kuukaudelta: aika tuntuu käyttäytyvän täällä jotenkin toisin kuin kotona. Onneksi en ole ihan niin pihalla kuin ensimmäisellä viikolla, mutta kyllä koko ajan tulee eteen uusia tilanteita, joissa ei oikein osaa toimia. Esimerkiksi tänään en vain saanut imuria toimimaan, se ei vaan suostunut käynnistymään, tuli hitusen tyhmä olo 😀 No, onneksi on olemassa harja, rikkalapio ja moppi. Pesukonetta sen sijaan osasin käyttää.

Loppuviikosta Saksaa on hellinyt lämpöaalto. Kelit ovat olleet kuin kesällä Suomessa. Tänään kävelin puistossa päälläni hame ja t-paita, eikä sukkahousuja ja on kuitenkin jo lokakuu. Jee, ei tarttis tulla kylmä ollenkaan, sanoo suomalainen ja lopettaa tällä kertaa tähän.

Tämänpäiväisen kävelyretken varrelta, ihan tästä lähiympäristöstä.

Mainokset

Alkuvaikutelmia vaihdosta

Heipä hei Saksasta! Enpä ole reiluun viikkoon ehtinyt kirjoitella mitään, koska meidät on ohjelmoitu saksalaisella tehokkuudella vierailemaan milloin missäkin vierailun arvoisessa paikassa. Lisäksi on vielä kielikurssia melkeinpä joka päivä. Kirjoittelen tässä nyt lyhyesti joitakin huomioitani vaihtoon liittyvästä. Lisää varmaan seuraa vaihtoajan kuluessa.
Kohteliaisuus: Olen hitusen kateellinen siitä, miten vaivattoman kohteliaita saksalaiset joka tilanteessa ovat. Heillä tuntuu olevan kohteliaita sanontoja joka tilanteeseen: asioimistilanteeseen kuin asioimistilanteeseen, henkilökohtaiseen kanssakäymiseen, töihin, opiskeluun ja varmaan ihan kaikkeen. Siinä on jähmeälle suomalaiselle oppimista, varsinkin kun kielikin on vielä hakusessa. Eihän meillä ole suomen kielessä edes vastinetta bitte-sanalle! Mutta enköhän opi vielä. Sitten voi Suomen tylyys yllättää.

Saksalainen täsmällisyys:  No jaa, vielä en ole kauheasti törmännyt tähän saksalaisten kuuluisaan hyveeseen. Suoraan sanoen, en muista, milloin olisin odottanut näin paljon yhden viikon aikana. Tapaamispaikallamme on odoteltu milloin toisia vaihtareita, milloin vapaata luokkahuonetta ja kerran jopa tuutoreitamme. Yhden kurssin piti alkaa maanantaina ja siellä me opiskelijat odottelimme oven takana, mutta opettaja ei ilmestynyt ollenkaan paikalle. Ehkä kuitenkin pääsen todistamaan täsmällisyyden ihmettä kurssien toden teolla alettua.

Saksan kieli: Voi pihkura, kun sitä on pihalla! Minulle englanti on tosi paljon vahvempi kuin saksa, jota tulinkin tänne vahvistamaan. Mutta voi että, miten kielipuoli sitä on. Saksaksi en saa sanottua läheskään kaikkea, mitä haluaisin. Ja joo, tiedän, että olen melkoinen hätähousu, ei viikossa voi vielä kauhean sujuva olla, mutta kyllä korpeaa, kun änkyttää jotakin. Kaikki puhuvat vielä ihan kauhean nopeasti. Lisäksi muistan ainakin nyt aluksi kaikkia mahdollisia sanoja saksan sijaan ruotsiksi, oikein kätevää, sanoisinko. Kun on koko päivän puhunut sekaisin englantia ja saksaa sekä yrittänyt parhaansa saksan kielikurssilla (pirun artikkelit ja prepositiot!), alkaa loppupäivästä olla jo niin väsynyt näistä kaikista ponnisteluista, että vahingossa aloittaa lauseensa suomeksi ja saa osakseen kummastuneita katseita.

Kansainväliset kaverit: Olen hengaillut nyt aika paljon amerikkaisten, yhden australialaisen ja yhden englantilaisen kanssa ihan siitä syystä, että he ottivat kontaktia ensimmäisenä ja ovat niin ystävällisiä ja mukavia. Täytyy myöntää, että se englannin kielikin vähän on asiassa myötävaikuttanut. Mutta joo, kyllä suomalaisena kaikki tämä sosializing on välillä myös tosi väsyttävää. Eikö näistä kukaan ole koskaan hiljaa, olen jo muutaman kerran miettinyt. Toisaalta on kuitenkin tosi kivaa, kun voi jutella ihan pienistäkin jutuista. Yksi amerikkalaisista kavereistani on ottanut elämäntehtäväkseen sen, että sanoo kaikki ihmisistä ajattelemansa kivat asiat niille ihmisille. Aivan mahtavaa! 🙂

Soluasunto: Minä olen aina asunut omassa pikku yksiössäni, joten tähän soluasumiseen on ollut vähän totuttelemista. Kun on yhteiset keittiö, kylppäri ja vessa kymmenen ihmisen kanssa (vessa ja kylppäri tosin vain viiden), mikään ei ole koskaan täysin puhdasta. Ja onhan se vähän niinkin, kun mikään ei ole omaa, sillä ei ole niin suurta väliä. Suihkuvuoroakin voi joutua odottamaan. Yhtenä aamuna odottelin melkein puoli tuntia, onneksi ei ollut kova kiire. Aika paljon ihmiset tosin pysyttelevät omissa huoneissaan, mutta toisaalta yskimiseni (joo, mulla on flunssa, vaikka sairastan tosi harvoin) herätti paljon myötätuntoa kämppäkavereissani.

Koti-ikävä ei ole vielä yllättänyt, enkä ole kyllä hetkeäkään katunut lähtöäni. Olen jo nyt oppinut tosi paljon sellaista, mitä ei voi millään yliopistokurssilla oppia.