Matalalentoa

Viime viikko oli koti-ikävän täyttämä, jotenkin surkea ja surullinen. Tiesinhän minä toki, ettei sopeutuminen toiseen maahan ole helppoa. Joskushan koti-ikävänkin olisi iskettävä, mutten arvannut sen voimaa. Onneksi on ystäviä ja täälläkin jo sen verran tuttuja ihmisiä, joille voi puhua. Nyt tuntuu kyllä siis jo paljon paremmalta. Mutta koti-ikävän innoittamana vähän valitusta Saksasta ja joistakin käytännöistä täällä.

Ensiksikin kauppojen aukioloajat: täällä kaupat menevät kiinni arkisin viimeistään kahdeksalta. Sunnuntaisin mikään kauppa ei ole auki Döner-paikkoja lukuun ottamatta. Monet ravintolatkin ovat kiinni sunnuntaisin. Edes isommissa kaupungeissa sunnuntaisin kaupat eivät ole auki. Ihan uskomatonta sellaisen mielestä, jonka lähikauppa Suomessa on 24 h Alepa, eikä Suomi muutenkaan mene kokonaan kiinni sunnuntaisin.

Tupakka: Minulle oli suuri yllätys, kun tajusin, että täällä saa oikeastaan melkein missä vaan polttaa ja tosi moni vielä tekeekin niin. Tupakkaa saa ostettua lähes kaikista kaupoista, ja onpa sen ostamiseen opiskelijakylässämme jopa automaattikin nikotiininhimoisia varten. Aina kun lähtee jonnekin vähän ulos, esimerkiksi baariin, kapakkaan, lähikuppilaan, pitää varautua siihen, että illan päätteeksi kaikki vaatteet ja hiukset haisevat tupakalta. Tosi ällöttävää! Lisäkis tupakoida saa usein koko baarin alueella, joten minäkin, joka en polta, joudun sitä tupakansavua hengittämään, ei todellakaan kivaa.

Yliopiston liikuntatarjonta: Helsingin yliopistoliikunnan (tai siis Unisportin) tarjontaan tottuneelle opinahjoni liikuntatarjonta on todella suppeaa. Muutama ryhmäliikuntatunti viikossa, ei siis useita tuntivaihtoehtoja joka päivä, mihin olen kotona tottunut. Tanssia olisi tarjolla, mutta perushikijumppaa ei tunnu olevan kuin muutaman kerran viikossa. Lisäkis jumppiin saavat tulla kaikki opiskelijat, eikä mitään osallistujamäärärajoituksia ole eli ahdasta on. Nyt kun en saisi käydä lenkilläkään, liikuntatarjonnan rajoittuneisuus ottaa todella päähän. Kampuksella on tosin myös uimahalli, mutta sen aukioloajat ovat myös jotenkin tosi huonot. Tästä voi ilmeisesti päätellä, että saksalaiset opiskelijat eivät kauheasti liiku tai sitten heillä on omia paikkoja, joissa he käyvät liikkumassa.

Ensi kerralla voisin kirjoittaa sitten tasapainon ylläpitämiseksi positiivisia seikkoja täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s