Hammassärkyä, haikeutta ja kokeisiin pänttäämistä

Paria viime viikkoa on kulunut hammassärystä kärsiessä ja viimeisiä esseitä vääntäessä. Ikävänä yllärinä viisaudenhammas päätti ilmoittaa olemassaolostaan juuri ennen kuin lähdin Suomesta. Viikon verran kestin särkyä, söin buranaa ja toivoin, että särky menisi ohi. Ei mennyt. Oli pakko soittaa äidille ja sitten hammaslääkärille (hurjaa, puhuin saksaksi puhelimessa ja tulin ymmärretyksi!). No, ensimmäinen hammaslääkärikäynti (joo, on niitä jo useampi) oli aika kauhea, otettiin röntgen ja hammaslääkärisetä sanoi, että kaikki viisaudenhampaani pitäisi poistaa. Kainosti esitin toiveen, että tämä voitaisiin suorittaa vasta Suomessa. Setä suostui ja käski syömään ibuprofeiinia särkyyn ja tulemaan takaisin, jos pahenee. Helpottuneena siitä, että olin välttänyt leikkausoperaation, kuvittelin säryn jo vähän helpottavan, mutta näin kävikin vain muutamaksi päiväksi ja särky palasi entistä ikävämpänä.

Ei auttanut muu kuin soittaa taas äidille ja sitten hammaslääkärille. Toisella käynnillä olikin eri hammaslääkäri, kiva nuori nainen, joka tuntui ymmärtävän minua, vaikken osannut kipua saksaksi, enkä englanniksikaan oikein kuvailla. Hän laittoi ilmeisesti jonkin lääkepaikan hampaaseen, varasi minulle ajan parin päivän päähän ja sanoi, että katsotaan tilannetta sitten. Sen lääkepaikan taisin vahingossa syödä, kun en tajunnut varoa, mutta särky helpotti. Tänään olin vielä uudestaan hammaslääkärillä saamassa uuden lääkepaikan (maistuu tosi pahalta!) ja taas maanantaina olisi meno hammaslääkäriin. Lääkäri sanoi, että koitetaan nyt näin rauhoittaa tilanne, jotta saan ensi viikon kokeet suoritettua kunnialla, mutta suositteli kyllä kovasti, että kipeä viisaudenhammas poistettaisiin jo täällä. Nyt ei kuitenkaan särje yhtään, mutta totta toki on, että kipu voi koska vaan palata, koska se pirun hammas on siellä edelleen.

Saksalainen hammaslääkäri ei kyllä ollut vaihtoon lähtiessäni mielessä sellaisena asiana, jonka haluaisin kokea, mutta onpahan nyt tullut sekin koettua nyt ja hengissä ollaan edelleen. Sen on kyllä huomannut, että kun kieli on itselle kuitenkin vieras, entistä enemmän merkitsevät äänensävyt, yleinen huomaavaisuus ja muut sellaiset kieleen liittymättömät seikat. Ja tietty sekin on tullut huomattua, että kaikesta selviää, saksalaisesta hammaslääkäristäkin 😀

Yllättäen myös pieni haikeus on nostanut päätään. Nyt sitä vasta pikkuhiljaa huomaa tottuneensa eloon täällä, ja ihan kohta onkin aika lähteä kotiin. Kun lähdin kyynelsilmin Suomesta joululoman vietosta, en uskonut, että minun tulisi ikävä Ludwigsburgia tai vaihtoaikaa, mutta niin vaan ihan varmasti tulee. Ihmisistä täällä on tullut yllättävän tärkeitä, opiskelu ulkomailla on tuonut eteen paljon haasteita, mutta myös hurjasti onnistumisia. Lisäksi on ihan upeaa, että selviää arkipäiväisestä elämästä vieraassa maassa vieraalla kielellä. Ja on se kielitaitokin huimasti parantunut.  Ei oikeastaan mikään ihmekään, että haikeus iskee, ei tätä aikaa kuitenkaan koskaan saa takaisin, mutta onneksi muistot jäävät ja Suomeen palaava ihminen on taas monta kokemusta rikkaampi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s