Poikani ääni

Täällä sitä ollaan Suomessa taas. Teen varmaan jonkinlaisen kokoavan päivityksen vaihdosta ja sen päättymisestä vielä, joten nyt kirja-asioihin.

Sain luettua Chris Cleaven romaanin Poikani ääni. Poikani ääni on poikansa ja miehensä terrori-iskussa menettäneen lontoolaisnaisen kirje Osama bin Ladenille. Romaani kertoo pommi-iskun jälkimainingeista: surusta, joka nielee kaiken ja saa ihmisen muuttumaan ihan toisenlaiseksi, yllättävistä kohtaamisista ja kriisitilanteen poikkeusoloista miljoonakaupungissa. Samalla se on myös matka kirjettä kirjoittavan naisen järkkyvään mieleen. Tämä kirja tekee surulliseksi, suututtaa ja satuttaa, se on välillä jopa ihan absurdi, mutta niin kai surukin on.

Päähenkilön nimeä ei mainita missään vaiheessa, ei myöskään hänen miehensä tai poikansa nimiä, mutta sivuhenkilöt on kyllä nimetty ja heitä myös usein puhutellaan nimeltä. Tämä on minusta ovela ratkaisu, vaikka tajusinkin sen vasta luettuani kirjan. Kumman lähelle päähenkilöä silti pääsee. Aluksi minua tosin vähän häiritsivät romaanin puhekieliset ilmaukset, mutta pidemmälle päästyäni, en enää kiinnittänyt niihin enempää huomiota. Tosin uskon, että ne toimivat paremmin alkuperäiskielellä kuin suomennettuina. Mutta tuosta pienestä miinuksesta huolimatta kirja oli hyvää luettavaa. 004

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s