Viattomat

Torey Haydenin erityisoppilaista kertovat koulukauvaukset olen lukenut ahmien, mutta olen ollut vähän pettynyt hänen fiktiivisempiin kirjoihinsa. Olinkin vähän epäileväinen Viattomia kohtaan, ja aluksi se ei meinannutkaan napata minua mukaansa, mutta pikku hiljaa lämpenin tekstille ja henkilöille.

Viattomat punoo yhteen elokuvatähti Spencerin, hänen poikansa Tenneseen ja paikallisen nuorenparin, Dixien ja Billyn elämät. Kaikilla henkilöillä on takanaan rankkoja tapahtumia, jotkin sellaisia, mitä kenenkään ei tulisi joutua kokemaan. Kaikki henkilöt yrittävät jotenkin pärjätä kovassa maailmassa menneisyytensä kanssa, toiset onnistuvat siinä paremmin kuin toiset. Tapahtumat alkavat siitä, kun Dixie joutuu hautaamaan pienen poikansa ja yrittää saada elämän raiteilleen. Dixien poikaystävä, ailahtelevainen Billy, keksii kohtalokkaan suunnitelman, jotta nuoripari selviäisi rahahuolistaan ja voisi aloittaa uuden elämän. Tapahtumat eivät ole kovinkaan uskottavia, mutta ehkäpä epätoivoisen ihmisen teoiksi jotenkin kuitenkin mahdollisia. Loppu jäi avoimeksi, toiveikkaaksikin, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä ei tuota tarinaa ehkä olisi uskottavasti voinut muuten lopettaakaan.001

Haydenin tausta erityisopettajana tulee mielestäni esiin parhaiten henkilöhahmojen kuvauksessa. Suurin osa heistä on jollakin tapaa vastenmielisiä: ilkeitä, vain omaa etuaan tavoittelevia, itsekkäitä, väkivaltaisia ja niin edelleen, mutta he eivät ole mitään noista tahallaan, vaan menneisyytensä ja kokemuksiensa takia. Minua suorastaan ärsytti Spencerin hahmo, joka käyttäytyy kuin lapsi ja ajattelee vain itseään, vaikka hänen poikansa on kadonnut. En voinut aluksi ymmärtää, miksi Spencer käyttäytyy näin, mutta kun kirja eteni Spencerin taustasta paljastuu asioita, jotka selittävät hänen käytöstään. En missään vaiheessa oppinut pitämään tästä henkilöstä, mutta nyt kuitenkin ymmärrän, miksi hän käyttäytyy kuten käyttäytyy: hän ei osaa muutakaan.

Spencerin poika Tennesee on esimerkki lapsesta, jolla on kaikki näennäisesti hyvin: on rahaa ja harrastuksia, mutta vanhemmat eivät välitä. Hänen kohdallaan kierre on kuitenkin vielä katkaistavissa. Ehkä tärkeimpänä kirjan antina koenkin tämän oivalluksen, että kaikki olemme olleet joskus lapsia. Toisia on kohdeltu paremmin ja toisia huonommin, ja aika paljon elämässä on kiinni lapsena annetuista eväistä. En odottanut tältä kirjalta kovinkaan paljoa, mutta se yllätti minut varsin positiivisesti, vaikka onkin toisinaan käänteiltään varsin epäuskottava.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s