Pelin henki

Chad Harbachin Pelin henki ei sytyttänyt minua aluksi lainkaan. Lukeminen oli takkuista, enkä tuntunut pääsevän kirjaan sisään. Pikalainan palautuspäiväkin tuli, mutta siinä vaiheessa olin jo päättänyt antaa kirjalle mahdollisuuden, ja lainasin sen uudelleen viikoksi. Alun vaikeuden jälkeen kirja tosiaankin alkoi temmata mukaansa, ja henkilöistäkin alkoi välittää.

Melkoinen järkälehän Pelin henki on 468 sivullaan. Välillä mietin, olisiko sitä voinut hieman tiivistää, mutta toimii se noinkin. Pelin henki kertoo lahjakkaasta baseballin harrastajasta Henrystä, joka saa stipendin Westish Collegeen. Siellä hän asuu samassa huoneessa Owen Dunnen kanssa ja käy treeneissä, joita pitää Mike Schwartz. Kuvioon tulee myös Westish Collegen rehtorin tytär Pella Affenlight, joka palaa häntä koipien välissä kotiinsa, kun asiat eivät sujuneetkaan niin kuin hän oli suunnitellut. Näiden henkilöiden elämät kohtaavat Pelin hengessä. Lisäksi myös rehtorilla on oma suurehko osansa romaanissa.

Parasta Pelin hengessä ovat henkilöt. He ovat tarpeeksi omalaatuisia ollakseen kiinnostavia, mutta eivät missään nimessä liian outoja tai kiiltokuvamaisia. Heillä on kaikilla omat heikkoutensa, kipupisteensä ja tunnelukkonsa. Sanalla sanoen he ovat inhimillisiä ja samaistuttaviakin tiettyyn pisteeseen asti. Minä ainakin pystyin kuvittelemaan jokaisen päähenkilön osaltaan muistuttavan jotain oikean maailman ihmistä tai ihmistyyppiä. Tämä inhimillisyys sai minut välittämään henkilöistä, ja varmaan suurimmaksi osaksi sen takia tarinakin alkoi kiinnostaa minua.001 En ole tosiaankaan mikään penkkiurheilun ystävä, mutta vaikka baseball on yksi keskeisiä aiheita Pelin hengessä, ei se minua kovasti häirinnyt. Baseballin tilalle voisi hyvin kuvitella jonkin toisen kiinnostuksenkohteen: toiset ovat intohimoisia lukijoita tai taiteen harrastajia, tässä romaanissa se kiinnostuksenkohde nyt vain sattuu olemaan baseball. Kirjan yhtenä isona teemana on itsensä löytäminen. Lähes kaikkien henkilöiden tulee pohtia, mitä he itse oikein haluavat elämältään ja miksi. Kirja ikään kuin tiivistyi loppua kohden, ja tapahtumat tihenivät. Loppuratkaisu oli mielestäni ihan vähän lattea, mutta toisaalta myös varsin suloinen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s