Vaihdon jälkeen

Muistaakseni lupailin kirjoittaa vaihdosta ikään kuin kokoavasti jo joskus helmikuussa, mutta sepä on vain jäänyt. Jaa miksi? Koska ikävä oli aika kova, ja yritin sitten keskittyä elämään täällä, enkä haikailuun entiseen. Nyt ei enää joka kerta kuullessani jonkun Saksa-ajalta tärkeän kappaleen tule ihan mahdoton ikävä.

Hämmennys oli suuri, kun tajusin, että minulla, jonka oli vaikea lähteä joululomalta takaisin Ludwigsburgiin, olikin ihan hirveä ikävä takaisin Saksaan. Kotona oli kylmää, pimeää ja olo tuntui jotenkin ulkopuoliselta. Pikku hiljaa kotiuduin takaisin: opiskelukurssit alkoivat, tein sijaisuuksia ja tapasin ystäviä, mutta pidin myös yhteyttä vaihtokavereihin. Nyt asiat ovat jo oikein hyvällä tolalla, vaikka yhä edelleen välillä iskee ihan hirveä ikävä takaisin, vaikka toki tiedän, ettei se enää samanlaista olisi, koska melkeinpä kaikki ystäväni ovat palanneet kotimaihinsa. Siksi kai sitä ikävöikin: se aika ei enää palaa.

Viisas ystäväni sanoi, että vaihdosta palaaminen on vaikeampaa kuin lähteminen. Kuinka oikeassa oletkaan! Olen yrittänyt ajatella, että olen onnekas, kun minulla on jotakin sellaista, mikä tekee lähtemisestä vaikeaa ja vaihtoajasta ikävöimisen arvoista. Mutta totuus on myös se, että ikävä ei tunnu mukavalta. Se korventaa, raastaa ja iskee yhtäkkiä ja ihan arvaamatta.

Ikävällä on ollut hassujakin ilmenemismuotoja. Esimerkiksi olen tehnyt kauppareissuja Lidliin ja harmitellut itsekseni, kun siellä on liikaa suomalaisia tuttuja tuotteita saksalaisten sijaan. Hämmentävää on myös ollut, kun kadulla kävellessäni olen muka bongannut jonkun Saksassa suoritetulta kurssilta tutun ihmisen keskellä Helsinkiä. Mieli tekee kummia kyllä. Ja saksan kuuleminen missä vaan lämmittää sydäntä, on aika jees, kun usein ymmärtää, mitä ne saksaa puhuvat juttelee.

Kaipa tämä ikäväkin on yksi sellaisista jutuista, joista vaihdosta puhuttaessa usein vaietaan. Kaikillahan kun on vaihdossa aina koko ajan superhauskaa, melkein vaan juhlitaan, eikä opiskella lainkaan, paluu voi nyt olla aluksi vaikeaa, mutta siitä se sitten taas suttaantuu ja vain hyvät muistot jää. En ihan allekirjoita tuota: minulla oli välillä vaihdossa tylsää, ikävä kotiin, pieni ja avuton olo ja mitä kaikkea, mutta silti en mistään hinnasta vaihtaisi vaihtokokemusta pois.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s