Konejumalat

Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen dystopiatrilogia on nyt lopussa, jouduin siis heittämään hyvästit Euraanialle. Kolmas osa Konejumalat ilmestyi toukokuun lopulla, mutta sen saapuminen kirjastoihin vähän kesti. Minä odottelin tuota päätösosaa innokkaasti, jopa niin innokkaasti, että vähän hävettää paljastaa.  Odotus palkittiin heinäkuun alussa, ja muutamassa päivässä sainkin melkein 500-sivuisen opuksen luettua.

Trilogian lempikirjana pysyy Routasisarukset, trilogian avausosa, mutta luultavasti vain sen takia, että siinä tapahtumat ovat vielä alussa, ja kaikki on vielä edessä. Konejumalat nimittäin päättää trilogian ansiokkaasti: tässä jo auenneita lankoja punotaan yhteen, ja monet tapahtumat ja asiat saavat selityksiä. Erityisesti aivan kirjan lopussa päästään matkaamaan myös Euraanian tulevaisuuteen, mikä tyydytti uteliasta mieltäni.

Konejumalissa kirjailijoiden kehittämä maailma on edelleen eheä, ja heidän esittelemänsä henkilöt ja aiemmin mainitsemattomat esineet ja asiat sulautuvat siihen maailmaan saumattomasti. Ei voi kuin ihmetellä ja kunnioittaa kirjoittajien mielikuvitusta. Vaikka siis uusia henkilöitä esitelläänkin, edelleen pääosissa ovat vanhat tutut Utu, Sarim, Onawe ja Huria. Myös Mariesta ja Jharista paljastuu enemmän kuin aiemmin.

IMG_3828

Myös teosten tapahtumapaikat ovat laajentuneet sitten ensimmäisen osan. Kun Routasisaruksissa liikutaan lähinnä Laaksossa ja Metsässä ja kuvataan elämää niissä, Konejumalissa tulevat tutuiksi Meri, Vuonot ja matkataan myös kauas itään. Toki jo Hiekkasotilaissa tapahtumapaikat laajentuvat erityisesti Utun matkojen myötä.

Konejumaliin pätee sama asia, josta olen kirjoittanut sellaisten kirjojen kohdalla, joista olen kovasti pitänyt. Tätäkin tuntui olevan todella hankala eritellä jotenkin fiksusti, yllä olen kyllä yrittänyt. Tämä viimeinen kappale onkin sitten varattu pelkille kehuille ja perustelemattomalle hehkutukselle. Konejumalat ja koko trilogia on mielestäni todella onnistunut, uskottava ja mielenkiintoinen dystopia, josta ei kuitenkaan puutu toivoa tai inhimillisyyttä. Monet sen teemoista juontavat juurensa nykypäivästä, mikä saa pohtimaan ihmisen tulevaisuutta, ympäristöä ja tieteen kokeiluja. Henkilöt ovat samaistuttavia, mutta erikoisine kykyineen todella kiinnostavia, ja he kasvavat trilogian myötä hurjasti. Voin lämpimästi suositella sarjaa (vaikka scifi ei kuuluisi lemppareihin), ja myönnettävä on, että lopussa piti (tavoilleni ominaisesti) pyyhkiä kyyneleitä, mutta se ei siis ole mittapuullani mitenkään huono juttu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s