Ihana maa

Grace McCleenin Ihana maa kertoo kymmenvuotiaasta Judithista, jonka pakopaikka on pienoismaailma, jonka tyttö on rakentanut huoneensa lattialle. Judith kutsuu maailmaansa Ihanaksi maaksi ja pakenee sinne kaikkea ikävää arjessa, kuten koulukiusaamista ja vähäpuheista ja ankaraa isäänsä. Isä kuuluu herätysliikkeeseen ja käy lähiseudun ihmisten luona kertomassa sanomaa. Tämän vuoksi Judithia pilkataan koulussa. Kun luokkatoveri Neil ottaa Judithin silmätikukseen, tekee tyttö Ihanaan maahan Neiliä muistuttavan nuken ja ryhtyy tekemään ihmeitä, joiden seuraukset eivät ole ihan sitä mitä oli tarkoitus.

Ihana maa kuvaa koulukiusaamista ja äärimmäisen fundamentalistisessa kodissa kasvamista taitavasti. Erityisesti koulukiusaamiskohtaukset saavat ihon kananlihalle, niin todellisia, realistisesti ja tarkasti kuvattuja ne ovat. Melkein pystyin tuntemaan räkäpallon hiuksissani ja loukkaavat sanat sydämessäni, niin todelta kohdat tuntuivat. Muutenkin koko kirjan ajan tuli olo, että kirjailija tietää, mistä kirjoittaa. Vasta jälkikäteen sain tietää, että kirja on osittain omaelämäkerrallinen.

Ihanassa maassa nojataan paljolti uskonnolliseen kielenkäyttöön, kirjan osatkin jakautuvat kirjoihin kuten Raamatussa ikään. Judith on kasvanut ympäristössä, jossa uskonto on alati läsnä. Iltaisin hän lukee isän kanssa Raamattua ja sitten pohditaan yhdessä, mitä luetut pätkät voisivat tarkoittaa. Sunnuntaisin käydään kokouksessa, lauantaisin kertomassa sanomaa, uskonto on jokapäiväistä. Yhteisön jäsenet kuvataan lämpiminä ja hyvää tarkoittavina, mutta säännöt ovat ankaria.

IMG_3830

Judith on tarinassa kertojana, ja hän onkin varsin onnistunut lapsikertoja. Toki melko aikuismainen ja pohdiskelevainen kymmenvuotiaaksi, mutta toisaalta hän on viettänyt suurimman osan ajastaan aikuisten kanssa. Huomiotani kiinnitti erityisesti se, miten pelottavilta uskontoon liittyvät asiat voivat lapsesta (ja miksei aikuisestakin) tuntua, mutta olla samaan aikaan niin arkisia. Judithille maailmanloppu, synti ja Raamatun opetukset ovat alati läsnä, mutta kun hän oikein alkaa pohtia esimerkiksi sitä, että isä tuntuu olevan menettänyt uskonsa, seuraamukset saavat hänet aivan tolaltaan. Uskonnon kieli ei olekaan pelkkää lupausta armosta ja paremmasta, vaan myös julmaa valintaa siitä, kuka on pelastuksen arvoinen.

Ihana maa kannattaa ehdottomasti lukea, vaikka uskonto ei näyttelisikään elämässä kovinkaan kummoista roolia. Kirja on inhimillinen, hienosti kirjoitettu ja jää mieleen vielä lukemisen jälkeenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s