Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 1

Muistan lukeneeni Hesarista Jonas Gardellin romaanin arvostelun joskus keväällä tai kesän alussa. Minulle jäi arvostelun perusteella romaanista sellainen kuva, että se on paksu ja tylsästi kirjoitettu. Onneksi arvostelu oli päässyt unohtumaan kirjastossa vieraillessani, sillä lukukokemus osoittautui oikein hyväksi, eikä lainkaan tylsäksi. Tiedä mistä tuo kuva oli päähäni jäänyt.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on kolmiosainen romaani. Tämä ensimmäinen osa nimeltään Rakkaus ilmestyi kesäkuussa, ja jatkoa on luvassa keväällä ja syksyllä 2014. Kunpa aika kulkisi nopeammin, ajattelin lukiessani. Gardellin hahmoihin nimittäin kiintyy, ja heille toivoo hyvää, koska he ovat koko ikänsä eläneet salaillen ja häpeillen. Myös lähihistoriassa ajanjakso on kiinnostava.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoo kahdesta tahollaan kasvaneesta pojasta, Rasmuksesta ja Benjaminista. Rasmus on kotoisin pienestä Koppomin kylästä, jossa häntä kiusattiin koulussa. Erityisesti äidilleen Rasmus on melkeinpä koko elämän tarkoitus, ja kun Rasmus muuttaa 19-vuotiaana Tukholmaan, on se äidille hyvin vaikeaa. Rasmukselle sen sijaan alkaa aivan uusi elämä Tukholman vapaammassa ilmapiirissä. Benjamin taas on Jehovan todistaja, joka elää yhteisönsä tiukkojen sääntöjen alaisena, mutta kärvistelee ”väärien” tuntemusten kanssa, joihin pitkät iltakävelyt eivät tuo helpotusta. Molempien perheet tuntuvat aavistavan poikien homoseksuaalisuuden, mutta ääneen asiasta ei puhuta. Kun Rasmus ja Benjamin kohtaavat vuonna 1982 homoyhteisön kanaemon Paulin avustuksella, mikään ei palaa enää ennalleen.

IMG_3891

Samaan aikaan homoseksuaalit alkavat saada ääntään kuuluviin yhteiskunnassa, mutta myös ensimmäiset uutiset kauheasta ja vakavasta uudesta sairaudesta ilmestyvät mediaan. Kaiken myllerryksen keskellä Rasmus, Benjamin ja monet muut etsivät onnea, ystäviä, läheisyyttä ja hyväksyntää. He toivovat niin kuin kaikki muutkin, että saisivat elämässään rakastaa jotakuta, joka rakastaa heitä.

Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin on samaan aikaan asiallinen ja herkkä, karu ja kaunis kuvaus Tukholman homopiireistä 1980-luvun alussa. Kirjoittajalle asia on omakohtainen ja tärkeä: tämä tarina on odottanut kirjoittamistaan. Romaanissa yhdistyvät yksityinen ja yleinen. Rasmuksen ja Benjaminin tarinat ja heidän historiansa tuovat aiheen lähelle ja käsitettäväksi. Erityisesti molempien takaumat molempien lapsuudesta avaavat heidän kokemaansa oivaltavasti pienin tarkoin kuvin. Kuitenkaan maailman liikkeitä ja yhteiskunnallista kehitystä ei unohdeta, vaan nämä lomittuvat saumattomasti tapahtumiin, jotka kirjan takakannen mukaan ovat oikeasti tapahtuneet. Tämä on vähään aikaan vaikuttavimpia lukemiani kirjoja. Suosittelen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s