Huh, kun marraskuu on mennyt vauhdilla! Blogi on jäänyt ihan paitsioon opiskelukiireiden takia: totuus on, etten ole kauheasti ehtinyt lukea, kokkailla tai leipoa kaiken maailman tehtävien takia. Nyt kuitenkin alkaa pikku hiljaa helpottaa, enkä tietenkään malttanut olla lukematta kaikesta kiireestä huolimatta kirjamessuilta hankkimaani Chimamanda Ngozi Adichien uusinta nimeltään Kotiinpalaajat.
Olen lukenut kaikki edellisetkin Adichien kirjoittamat teokset, eikä Kotiinpalaajat tuottanut pettymystä. Olen tosi tyytyväinen siihen, että tapojeni vastaisesti hankin kirjan omakseni, ennen kuin olin sen lukenut. Yleensä kirjahyllyyni ei ihan noin vain päästäkään: minun pitää olla vakuuttunut siitä, että tulen lukemaan kirjan uudelleenkin, ennen kuin ostan sen. No, poikkeus vahvistaa säännön.
Kotiinpalaajat kertoo Ifemelusta ja Obinzesta, jotka rakastuvat toisiinsa teini-ikäisinä Nigeriassa. Molemmat kuitenkin päätyvät ulkomaille, sillä sotilashallinnon alaisessa maassa ei ole nuorille oikein tulevaisuutta. Molemmat haluaisivat Amerikkaan, mutta vain Ifemelu päätyy sinne. Yrittäessään löytää tasapainoa amerikkalaistumisen ja afrikkalaisen identiteetin välillä Ifemelu katkaisee yhteyden Obinzeen. Ifemelu löytää Amerikasta paljon kaunista ja hyvää, mutta myös epäkohtia, joihin haluaa puuttua. Vaikka elämä Amerikassa sujuu pääosin mukavasti, vierauden tunteet kaihertavat Ifemelua, ja hän päättää palata Nigeriaan, jossa kohtaa myös aikuisen Obinzen.
Adichie kuvaa jälleen upeasti vierauden ja kuulumattomuuden tunteita niin uudessa kotimaassa kuin takaisin synnyinmaahan palanneenakin. Adichiella on myös uskomaton kyky kuvata koti-ikävää ja siihen liittyviä tunteita. Hän osaa valita sanansa ja kielikuvansa niin tarkasti, että lukijana ihmettelee, miten pienissä yksityiskohdissa suuret tunteet lymyävät. Noiden yksityiskohtien avulla valkoisen, lähes aina enemmistöön kuuluneen lukijankin on mahdollista yrittää ymmärtää mustaa afrikkalaisnaista Amerikassa.
Kotiinpalaajat on sekä kiinnostava tarina kahdesta ihmisestä että silmiä avaava lukukokemus rodun, ennakkoluulojen ja vierauden teemoista. Minusta kirjassa ehdottomasti parasta oli se, että tarina kiinnosti ja koukutti, mutta samalla tuli oppineeksi ja ajatelleeksi yhtä ja toista rotuasioista. Mikä ihaninta, että tämä kaikki on sanottu juuri sopivin sanoin ja kaunista kieltä käyttäen. Tästä kirjasta tuli myös tunne, ettei vähään aikaan halua lukea mitään, koska se ei kuitenkaan voi yltää samalle tasolle, joten suosittelen ehdottomasti.
Tiikun tuumailut 