Auringon ydin

Kalajoen reissulla tuli paluumatkalla luettua toinenkin romaani, joka tosiaan veti maailmaansa ja pitkästä aikaa luin oikein ahmien. Kyseessä on Johanna Sinisalon uusin Auringon ydin, enkä voi taaskaan kuin hämmästellä hänen kirjoitustaitoaan, mielikuvitustaan ja teksilajien hienoa yhdistelyä kokonaisuudeksi, josta ei tunnu puuttuvan mitään.

Auringon ydin on dystopia Suomen Eusistokraattisesta Tasavallasta, jonka arvoina ovat yhteiskuntarauha ja kansanterveys. Terveysvirasto valvoo kansalaisia, ja käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumeet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu on kuitenkin haluttu tehdä helpoksi. Siksipä valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän tyhjäpään eli eloin. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

IMG_4352

Kirjan päähenkilö Vanna on kuitenkin aivan toista maata, vaikka onkin onnistunut jekuttamaan systeemiä ja peittämään oikean minänsä. Vanna yrittää epätoivoisesti selvittää, mitä hänen sisarelleen Mannalle on tapahtunut, mutta on sotkeutunut Jaren kanssa myös äärimmäisen vaarallisen nautintoaineen, chilin, välitykseen. Chiliin liittyy myös outo uusi uskontokultti, josta Jare kuulee diilatessaan.

Koko juonikuvio kuulostaa auki kirjoitettuna taas aivan mahdottomalta sekasotkulta, mutta Sinisalo pitää ohjat tiukasti käsissään ja hänen dystopian maailmansa on eheä. Dystopiatyylin keinoin Sinisalo kritisoi muun muassa nykyajan naiskuvaa, sukupuolistereotypioita ja laiskaa ympäristönsuojelua. Nämä kaikki teemat ovat hänen aikaisemmistaankin kirjoista tuttuja, mutta yhä edelleen ne ovat ajankohtaisia.

Lukijana heräsin itsekin äimistelemään, miksi me naiset oikein aina meikkaamme. Kirjan päähenkilö Vanna on laskenut, että hänellä menee meikkaamiseen ja kauneudenhoitoon kuukaudessa ihan kauheasti turhaa aikaa, jonka voisi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Ja minkä takia tätä sitten tehdään? Miesten, toisten naisten vai itsen takia? Siihen ei anneta vastausta, mutta muistan itsekin välillä pohtineeni, miten turhauttavaa meikkaaminen on, sillä meikit pestään illalla pois ja aamulla on aloitettava taas alusta.

Auringon ydin on ahmittavan kiinnostava, mielikuvitusta kutkuttava taiten rakennettu dystopia. Se jättää lukijan pohtimaan monia teemoja, kuten nyt vaikka sukupuolistereotypioita, mutta on samalla viihdyttävä ja loppua kohti jopa viiltävän jännittävä. Erilaisten tekstilajien taitavalla yhdistelyllä Johanna Sinisalo on luonut kokonaan toisenlaisen Suomen, jonka arvot kertovat paljon meidän ajastamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s