Carmen Zita ja kuolema

Karin Fossumin Konrad Sejer -sarja kuuluu lempidekkareihini. Aiemmin luin enemmänkin dekkareita, nykyään vähän harvemmin. Fossumin tyyli on erilainen kuin perinteisissä dekkareissa: hän ei mässäile kauheilla ja verisillä yksityiskohdilla, vaan painottaa poliisien havaintoja, useita kuulustelukertoja, vaistoa ja jopa sattumia. Ajan myötä olen myös kiintynyt Fossumin luomaan komisario Konrad Sejeriin, joka on karski ja pitkä mies, mutta hyväsydäminen ja taitava työssään. Myös hänen työparinsa Jacob Skarre tuntuu, jos ei nyt ystävältä, niin hyvältä tutulta kuitenkin.

IMG_4468

Tällä kertaa poliisit tutkivat reilun vuoden ikäisen pojan hukkumistapausta, jossa kaikki ei vaikuta olevan ihan sitä, mitä pojan vanhemmat ja etenkin äiti antavat ymmärtää. Aluksi tapaus vaikuttaa ihan tavalliselta, vaikkakin hyvin traagiselta, onnettomuudelta, mutta jokin saa Jakob Skarren epäilemään. Tutkinnan etenemisen lisäksi Fossum kertoo Sejerin henkilökohtaisesta elämästä enemmän kuin yleensä.

Carmen Zita ja kuolema on taattua Fossumia: tarkkanäköinen psykologinen jännitysromaani, jossa ihmisluonto näyttää sekä ihanimmat että kamalimmat kasvonsa. Pidän erityisesti Fossumin kirjoitustyylistä: hän ei tuomitse, eikä selitä liikaa, vaan antaa lukijan itse ymmärtää monia seikkoja. Myös sattumalla on suuri osa kirjan loppuratkaisussa. Carmen Zita henkilönä on melkoisen kauhea, mutta hyvin elävänoloinen, eikä minun ole vaikea kuvitella, etteikö hänenlaistaan ihmistä voisi olla olemassa oikeastikin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s