Alienin silmin

Umayya Abu-Hannan Alienin silmin hankin kirjamessuilta, ja sain siihen signeerauksenkin. Kirjan sisälehdellä kirjailija toivottaa valoa minulle. Tuo lyhyt kohtaaminen kirjailijan kanssa oli ehkä mieleenpainuvin hetki tämän vuoden kirjamessuilta. Abu-Hanna vaikutti valoisalta ja mukavalta ihmiseltä, vaikkei yhden kohtaamisen perusteella toki kauheasti voi vielä päätelläkään.

Alienin silmin on kuvaus Abu-Hannan aikaa Suomessa 80-, 90- ja 2000-luvuilla. Kirjan alaotsikko on Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana. Abu-Hanna kirjoittaa tapaamistaan ihmisistä, tekemistään töistä ja monista kokemuksistaan Suomessa. Kirja kertoo esimerkiksi sellaisesta Helsingistä, jota minä en muista, koska synnyin vasta 80-luvun lopulla. Abu-Hannan kuvauksesta on vaikea tunnistaa Helsinkiä, sillä se on muuttunut kovasti viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana. Myös koko Suomen muutos tulee näkyville: kun Abu-Hanna muutti Suomeen, kaupungit eivät olleet urbaaneja ja hienoja asuinpaikkoja, vaan turmeltunutta Suomea. Maalla oli se oikea suomalaisuus.

IMG_4611

Koska Abu-Hanna on siirtolainen, hän näkee tarkemmin suomalaisia ilmiöitä ja rakenteita, jotka syrjivät. Hän kirjoittaa suoraan ja kaunistelematta suomalaisissa rakenteissa piilevästä syrjinnästä ja rasismista. Koska itse kuulun enemmistöön, monet esimerkit olivat hyvin valaisevia. Minua esimerkiksi järkytti Abu-Hannan kokemus lääkärin vastaanotolla. Tilanteessa hän toimi tulkkina nuorelle pakolaisnaiselle, joka ei eläissään ollut ollut lääkärin tarkastuksessa. Lääkärin epäempaattinen ja täysin ymmärtämätön käytös järkyttivät minua,

Selväksi tuli myös se, että Suomessa ollaan vieläkin aika lapsenkengissä monissa monikulttuurisuuteen liittyvissä asioissa, eikä oikeastaan olla valmiita edes kysymään niiltä asiantuntijoilta, joilla meillä kuitenkin jo on, siirtolaisilta ja pakolaisilta itseltään. Alienin silmin moni asia on toisin ja kummaa, mutta suurin osa noista outouksista jää meiltä selvittämättä, koska emme kysy, emme halua tietää. Monikulttuurisuus nähdään positiivisena asiana, mutta sen tuomista ongelmista emme halua puhua tai tietää. Ehkä suorapuheisuutensa vuoksi Abu-Hannakin on kohdannut jos jonkinlaista kohtelua, vaikka hänellä on hyvin arvokkaita näkökulmia. Kirja ei kuitenkaan ole toivoton, vaan kyllä muutoskin huomioidaan, ja Abu-Hanna kertoo tasapuolisesti kohtaamisistaan niin melkoisten törppöjen kuin suvaitsevaistenkin suomalaisten kanssa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s