Lumikki-trilogia

Salla Simukan Lumikki-trilogian julkaisuoikeudet on myyty 37 maahan ja kirjasarjaa on mainostettu aika ahkerasti. Luin kaksi ensimmäistä osaa, Punainen kuin veri ja Valkea kuin lumi, ennen joulua ja viimeisen osan Musta kuin eebenpuu löysin kirjastosta tammikuun alkupuolella. Trilogia on eheä kokonaisuus, jonka aikana päähenkilö Lumikki Andersson kehittyy ja muuttuu. Pieni osa minusta piti joitakin juonenkäänteitä vähän epäuskottavina, mutta yleisesti ottaen Simukka kirjoittaa vetävästi ja jännitystä riittää etenkin ensimmäisessa osassa.

IMG_4639

Kirjasarjan edetessä Lumikki joutuu kohtaamaan ja muistelemaan oman menneisyytensä rankkoja tapahtumia ja hänen perheensä vaiettu salaisuus tulee paljastetuksi. Lumikki myös joutuu tilanteisiin, joihin keskiverto lukiolainen tuskin joutuisi ja selviää vielä niistä suhteellisen pienin vammoin.

IMG_4882

Olen lukenut Salla Simukalta nyt yhteensä viisi kirjaa, aiemmin vielä muitakin. Pidän siitä, että hänen kirjoissaan ei saarnata. Myös erilaiset vähemmistöt ovat edustettuina. Simukan kirjoissa on lähes aina joku hahmo, joka on homo tai lesbo. Lumikki-trilogiassa Lumikin ensirakkaus Liekki käy läpi sukupuolenkorjausprosessia.

Pidän myös kovasti Simukan kielestä ja kirjoitustyylistä. Hän kirjoittaa vetävästi ja tarina etenee. Lisäksi bongailin erityisesti kirjasta Valkea kuin lumi vertauksia, jotka ovat tuoreita ja todella osuvia: ”ohut usvainen yläpilvi, joka hillitsi auringon porotusta yhtä vähän kuin huntu morsiamen sulhaseensa luoman katseen lämpöä” ja ”syntipiirin kierros oli kuin venytetty ikuisuus”.

Kirjojen ulkoasuun ja mainostukseen on panostettu paljon. Kannet on tehty tyylikkäästi ja yksityiskohdat on mietitty. Ensimmäisen ja kolmannen kirjan sivut ovat sivuista värillisiä, toiset sivut ovat punaiset ja toiset mustat.

IMG_4640

Mainokset

Jäljellä ja Toisaalla

Näin alkuvuodesta olen lukenut nuortenkirjallisuutta tai oikeastaan Salla Simukkaa. Nappasin kirjastosta Simukan kirjat Jäljellä ja Toisaalla yhteisniteenä. Jäljellä kertoo 15-vuotiaasta Emmistä, josta tuntuu, ettei hän ole mitään. Hän ei ole vielä löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhä pelkkä Potentiaali. Oma perhe tuntuu etäiseltä, eikä ystäviäkään ole. Niinpä Emmi päättää karata, jotta hänet huomattaisiin edes joskus. Mutta kun Emmi palaa karkumatkaltaan, ketään ei ole missään, ei kotona, ei naapuritaloissa, ei koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet tai ainakin siltä vaikuttaa. Emmin pitääkin yhtäkkiä selvitä maailmassa ihan itsekseen.

IMG_4883

Toisaalla täydentää Emmistä kertovaa Jäljellä mainiosti kertomalla tapahtumista 18-vuotiaan Samuel Järven silmin. Samuel on nörttipojan stereotypia: yöt hän kuluttaa pelaten, päivät nukkuen. Kontaktit toisiin ihmisiin ovat vähäisiä, tytöt vain kaukainen haave. Koulun jälkeen Samuel ei oikein tiedä, mihin ryhtyisi, mutta yhtäkkiä hänelle tarjotaan hyvin palkattua työtä huippusalaisessa projektissa ja hänen elämänsä muuttuu äkkiä todella radikaalisti.

IMG_4884

Kirjapari täydentää toisiaan loistavasti. Jäljellä-kirjan kysymykset saavat vastauksia Toisaalla-kirjassa, mutta lisääkin paljastuu. Simukka kirjoittaa vetävästi hyvää suomen kieltä ja kirjojen teemat sopivat sekä nuorille että aikuisille. Teokset sijoittuvat tulevaisuuteen, jota Simukka kuvaa hyvin. Siinä on jotakin samaa kuin nykyisyydessämme, mutta myös paljon uutta. Minua lähes valmistuneena opettajana kiinnosti erityisesti lasten jakaminen eri lahjakkuusalueisiin jo hyvin nuorena. On mahdollista, että skenaario toteutuisi, mutta en kuitenkaan toivoisi siihen mentävän. Kuten kirjailija, minäkin olen sitä mieltä, että ei 15-vuotiaan tai sitä nuoremman tarvitse tietää, mitä haluaa aikuisena tehdä.

Neljäntienristeys

Hupsista, olen ollut kokonaisen kuukauden päivittämättä blogia. Ensin oli tentti- ja muita lukukauden lopun kiireitä, sitten tuli joulu ja tapaninpäivänä karkasin lomalle Australiaan pariksi viikoksi. Lomalle raahasin tapani mukaan lukemista, mutta tällä matkalla ei tullut luettua läheskään niin paljon kuin yleensä. Mukaan kuitenkin pakkasin Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen, paljon kehutun teoksen, jota olin jonottanut kirjaston varausjonossa pienen ikuisuuden. Tapanani on pakata lomalle mukaan sellaisia kirjoja, joiden arvelen olevan oikeita herkkupaloja. Vaistoni ei pettänyt Neljäntienristeyksen kanssa.

Neljäntienristeys on kaikki kehunsa ansainnut. Se kertoo erään suvun tarinan, neljän eri henkilön näkökulmista. Eri henkilöiden äänet ja persoonat tuntuvat uskottavilta, heidän tunteensa ja toimintansa perustelluilta. Kinnunen paljastaa tarpeeksi, että lukijan mielenkiinto säilyy, muttei kuitenkaan liikaa, jotta jännitettä riittää kirjan loppuun saakka.

IMG_4881

 

Ajassa liikutaan vuodesta 1895 vuoteen 1996 lyhyin katkelmin. Tämä ei kuitenkaan tee tapahtumien seuraamisesta vaikeaa, vaan rakenne toimii mainiosti ja lukija oikeasti pystyy täyttämään aukkokohtia. Ja vaikka kaikkia aukkoja ei pystykään täyttämään, myöhemmät katkelmat tarjoavat lisävalaistusta tapahtumiin ja samalla jännite säilyy.

Hyvä kirja pitää otteessaan, henkilöt ovat todentuntuisia ja rakenne toimii. Neljäntienristeyksessä nämä kaikki elementit ovat kohdallaan. Kun sain lentokoneessa kirjan loppuun, tuntui vähän tyhjältä, enkä heti halunnut aloittaa uutta kirjaa. Kirjaa lukiessa tuntui siltä, että haluaa heti ahmia koko tarinan, mutta samanaikaisesti ei halunnut kirjan loppuvan.