Vuoden inhokit

Okei, vuosi ei ole ihan kokonaan vielä kulunut, mutta koska kirjahaaste on nyt suoritettu, uskon lukevani loppuvuonna vain itseäni miellyttävää kirjallisuutta. Siispä, sain päähäni kirjoittaa vuoden inhokeista, kirjoista, joihin en todellakaan halua enää palata.

Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät valikoitui kesän lukupiirikirjaksi jostain sattuman oikusta. Kirja on yli 500-sivuinen möhkäle, jonka henkilöt ovat pääosin ilkeitä ja ärsyttäviä ja juonenkäänteet epäuskottavia. Kieli on tavanomaista ja muistan, että minusta kaiken huippu oli, kun yksi henkilöistä alkoi kirjoittaa kirjaa ja kirjassa selostettiin pitkästi, mitä fiktiivisessä kirjassa oikein tapahtuu. Järkytys oli suuri, kun lukupiirissä tajusimme, että samojen henkilöiden tarinat jatkuvat monessa jatko-osassa, jotka ovat ihan yhtä paksuja. En vain voi käsittää, miksi Pancolin kirjat ovat niin suosittuja! Minusta tarina oli epäuskottava, henkilöt inhottavia ja kirja olisi kaivannut reilusti tiivistämistä.

Uzodinka Iweala: Ei kenenkään lapset ei ole huono kirja, mutta aika kamala se on. Aiheena on lapsisotilaat. Muistan, kuinka ahdistuneena luin kirjaa. Kirjan lukemista vaikeuttaa siinä käytettävä puhemainen kirjoitustyyli. Lisäksi tapahtumat ovat niin ahdistavia, että lukeminen oli hidasta. Onneksi lopussa oli pientä toivoa, mutta niin pientä, että pakostakin jäi miettimään, riittäisikö se pienen pojan liian karujen kokemusten rinnalla.

Kalle Lähde: Happotesti kertoo alkoholistista, joka ei todellakaan myönnä ongelmaansa alkoholin suhteen. Silti hänen elämänsä pyörii vain ja ainoastaan sen ympärillä, mistä saisi viinaa, onko olutta jääkaapissa ja mistä saisi rahaa viinaan. Happotesti on hyvin realistinen kuvaus siitä, millaista on riippuvaisen elämä. Kaipa se olisi voinut avata minulle syitä alkoholin koukuttavuuteen, mutta näin ei käynyt, sillä pähenkilö jäi minulle luotaantyötäväksi tyypiksi, joka viinanhimossaan on valmis valehtelemaan ja varastamaan. Lisäksi kirjassa kuvaillaan turhankin realistisesti, miten päähenkilö ei ehdi vessaan ja kakkaa housuihinsa, useamman kerran. Muutkin eritteet tulevat tutuiksi. Loppu oli niin ikään pettymys, sillä päähenkilö ei vain ottanut opikseen kokemuksistaan, vaikka oli jo menettänyt todella paljon, vaan jäi pohtimaan, mistä saisi viinaa. Kirjaa lukiessani minua ällötti, inhotti ja raivostutti. Kirjan kieli ei myöskään ollut erityisen tasokasta.

Ja ei, näistä kirjoista ei ole kuvia.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s