Kaksi ihmistä minuutissa

Inkeri Markkulan esikoisteos Kaksi ihmistä minuutissa on sellainen kirja, jonka jälkeen on vähän aikaa odotettava ennen kuin voi aloittaa uuden kirjan. Kirjan tapahtumat ja henkilöt jäävät mieleen, minkä lisäksi minun oli myös googlattava lisää tietoa malariasta.

Kirjassa kerrotaan malariatutkija Alinasta, jonka elämä ei ole pitkään aikaan ollut kunnolla elämistä, vain oikeastaan olemista ja odottamista. Alina on menettänyt puolisonsa Astridin ja oikeastaan heidän yhteisen tyttärensä Sellankin tavallaan. Alina ei nimittäin saa olla Sellalle äiti, vaan Sella asuu Astridin sukulaisten luona. Alina on vain hätävara, lastenvahti ja sivuilla seuraaja. Niinpä Alina on paennut työhönsä. Malariakonferenssissa Alina pitää esitelmän ja tulee näin tavanneeksi Loten, saksalaisen lääkärin, joka työskentelee Pohjois-Thaimaassa sijaitsevalla klinikalla. Lotte pyytää Alinaa avukseen klinikalle ja Alina lupautuu.

Juonta on turha sen tarkemmin referoida, mutta elämä ja kuolema ovat monella tapaa läsnä tarinassa. Kirjassa eletään monessa eri ajassa, mutta rakenne ei ole sekava. Menneisyyden ja kirjan nykyisyyden sekoitus valottaa henkilöiden elämästä sellaisia puolia, joita koko ajan etenevä ajankuvaus ei olisi sallinut.

20170222_160844

Malarialla on kirjassa suuri rooli: työskenteleväthän molemmat päähenkilöt sen parissa. Malaria on trooppinen sairaus, joka tarttuu sattumalta, malarialoinen muuntuu ja kehittää resistenssin aina uusia lääkkeitä vastaan, mutta samalla sen tutkiminen tuo elannon Lotelle ja Alinalle. Tappavan sairauden tutkiminen tuo arvostusta tiedemaailmassa, ansioitunut tutkija voi tehdä läpimurtoja taudin mekanismien selvittämisessä, mutta samalla koko ajan tautiin kuolee niitä huonompiosaisia, joilla ei ole pääsyä tai varaa hoitoon. Malarian kautta kirjassa päästään kohti suuria teemoja: eriarvoisuutta, lääketieteen ja sairauden kilpajuoksua sekä sattumaa, joka voi yhtäkkiä muuttaa kaiken.

Kaksi ihmistä minuutissa sai pohtimaan omaa hyvää osaani. Suoraan sanottuna en ollut tiennyt, miten suuren luokan taudista malariassa on kysymys. Kuten kirjassakin kerrotaan malarian tutkimiseen käytetty rahamäärä on hyvin pieni verrattuna siihen, miten paljon rahaa syydetään esimerkiksi elintasosairauksien tutkimukseen ja tehokkaampien hoitojen kehittelyyn. Minun mittapuullani sellainen teos, joka avartaa ajattelua ja saa hakemaan lisätietoja aiheestaan, on onnistunut. Lisäksi Kaksi ihmistä minuutissa onnistuu liikuttamaan ja päähenkilöihin kiintyy. Pidin myös siitä, että päähenkilöiden lesbous ei ole mikään ihmeellinen asia, eikä siitä tule yhtä päähenkilöä. Kaksi ihmistä minuutissa ei ole siis alleviivatusti seksuaalisista vähemmistöistä kertova kirja, vaan päähenkilöt nyt vaan sattuvat olemaan lesboja. Muut, syvemmät, ihmisiä yhdistävät teemat tulevat tärkeämmiksi kuin se, miten me kaikki toisistamme eroamme: vahva suositus siis tälle teokselle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s