Poikani Kevin

Kävin tässä muutama päivä sitten katsomassa elokuvan nimeltä Poikani Kevin. Ei mennyt leffalippu hukkaan. Poikani Kevin on ahdistava, ei siis todellakaan mikään kepeä romanttinen elokuva, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Elokuva pohjautuu Lionel Shriverin samannimiseen kirjaan, jota en ollut lukenut ennen elokuvan näkemistä. Voi olla, että joudun jossakin vaiheessa lukemaan, sen verran tämä elokuva pysäytti.

Elokuvan pääosassa on Kevinin äiti Eva, joka on siirtänyt uransa syrjään esikoispoikansa takia. Äidin ja pojan suhde on alusta saakka vaikea, ja 15-vuotiaana Kevin tekee jotakin käsittämätöntä. Elokuvassa kuvataan lähinnä sitä, miten Eva painiskelee oman syyllisyydentuntonsa ja surunsa kanssa. Mielestäni elokuva on hienosti rakennettu monine aikatasoineen ja näyttelijät ovat todella taitavia. Tilda Swintonin kasvoista voi lukea paljon, vaikka hän ei mitään aina sanokaan. Ja Keviniä näyttelevät (aina pienestä lapsesta teiniin) ovat kaikki todella taitavia, vaikkakaan eivät mitenkään miellyttäviä. Juonessa ei myöskään mässäilty verellä, vaan se näytettiin vertauskuvallisesti.

Poikani Kevin on nyt hirvittävän ajankohtainen Hyvinkään tapahtumien jälkeen, mutta siitä löytyy vielä enemmän kosketuspintaa Suomessa tapahtuneisiin koulusurmiin. Poikani Kevin tuo kuitenkin ajankohtaisiin tapahtumiin uuden sävyn: pahantekijälläkin on äiti, hänkin on jonkun lapsi.

Mainokset