Kirjamessut 2014

Vaikka kirjamessuviikko oli kalenterissani hurjan täynnä. merkintä messuista oli ilmestynyt kalenteriini melkeinpä ensimmäisenä eli sitä en kyllä mitenkään olisi voinut ohittaa. Viime vuonna kävin messuilla kaikkina neljänä päivänä. Tänä vuonna oli pakko nipistää yksi päivä pois ja pyhittää se vielä gradun viimeistelylle. Nautin kuitenkin messuista kolmena päivänä, joten kokoaikalippu oli kannattava hankinta.

Viime vuoteen verrattuna ohjelma ei herättänyt yhtä suurta kiinnostusta. Parasta antia kuitenkin olivat ohjelma ja haastattelut. Vaikka teinkin tänä vuonna yllättävän monta löytöä, kustantajien ja kirjakauppojen ständit eivät ole lemppareitani. Tungos ahdistaa ja viihdynkin paremmin lavoilla, joilla on yllättävän väljää, jos vertaa kaupallisiin messuosastoihin.

IMG_4613

Tämän vuoden kirjamessujen ehdoton kohokohta oli Umayya Abu-Hannan haastattelu hänen uudesta kirjastaan Alienin silmin. Haastattelun kuunneltuani minulle tuli vahva tarve saada kirja omakseni. Kun haastattelija vielä kertoi kirjailijan itse signeeraavan teostaan kustantajan pisteellä, painelin sinne niin suoraa tietä kuin vain löysin (okei, eksyin matkalla pari kertaa), ja ehdin kuin ehdinkin saada signeerauksen omaan kappaleeseeni.

Hyvin mieleeni jäivät myös Timo Parvelan lukemat sadut Maukasta ja Väykästä lasten tarinateltassa, Juha Itkosen fiksut pohdinnat uusimmasta kirjastaan Ajo, Roman Schatzin huumori ja lämpö, Anna Kortelaisen kunnioittavat luonnehdinnat Antti Niemisestä, josta hän on kirjoittanut elämäkerran ja Paolo Giordanon haastattelu Aleksis Kivi -lavalla. Seurasin myös muutamaa haastattelua, jotka käytiin osaksi ruotsin kielelllä, ja oli ilo huomata, että vaikka suullinen kielitaitoni on totaalisen ruosteessa, ymmärsin ruotsinkielistä puhetta kuitenkin hyvin.

Mainokset

Helsingin Kirjamessut 2013

Kirjamessut eivät ole aina olleet kaltaiseni himolukijan lempitapahtuma. Ensimmäisen kerran kävin kirjamessuilla lukiossa, kun yhdellä valinnaiskurssilla siellä vieraileminen kuului kurssiin. Saimme vapaaliput, mutta ainut aika, jolloin ehdimme ystävieni kanssa messuille, oli lauantaina tympeän lauantaikoulupäivän jälkeen. Meitä kehotettiin etsimään jokin kiinnostava keskustelu ohjelmasta, mutta se sitten jäi, ja painelimme messuille sen enempää valmistautumatta. Kokemus ei ollut kauhean miellyttävä: kiertelimme ihmispaljoudessa päämäärättömästi, ja muistan, kuinka jalkojani särki. Haahuilimme aika kauan antikvariaattiosastolla, ja lopulta kai sitten päätimme häipyä, koska messut eivät tuntuneet antavan meille mitään. Silloin olin vakaasti sitä mieltä, että kirjamessut on ihan kamala tapahtuma.

Onneksi tajusin kuitenkin muutama vuosi lukion jälkeen antaa kirjamessuille uuden tilaisuuden. Tuolla kerralla ymmärsin, että ohjelmaa kannattaa tutkia etukäteen, ja suunnitella vähän, mitä haluaisi nähdä ja kuulla. Messukokemus oli mukava, ja siitä lähtien olenkin aina mahdollisuuksien mukaan käynyt kirjamessuilla joko yksin tai jonkun kanssa.

Tänä vuonna päätin veljeni kauhuksi hankkia kokoaikalipun kirjamessuille, ja vierailinkin messuilla jokaisena neljänä päivänä. Ei mennyt rahat hukkaan, sillä jokaisena messupäivänä kävin kuuntelemassa kiinnostavaa ohjelmaa välillä ruokailemisen kustannuksellakin, olihan hengenravintoa kuitenkin tarjolla.

IMG_3980

Ostoksia kirjamessuilta. Harmi, kun messuilta saatuja ajatuksia, ideoita ja oivalluksia ei voi tallentaa samalla tavalla kuviin.

Joka vuosi tajuan aina paremmin, että ohjelma on se, mikä minua kirjamessuille vetää. En niinkään välitä tungoksesta, väenpaljoudesta ja kirjatarjouksista. Ruuhka saa minut oikeastaan vähän ahdistuneeksi, mutta ahdistuksen voi välttää, kun pysyttelee melko tiukasti seuraamassa ohjelmaa, sillä suurimmat ruuhkat ovat yleensä kustantamoiden ja kirjakauppojen osastoilla. Sitten ohjelman välissä voi tehdä pikaisia täsmäiskuja eri osastoille. Kun ei myöskään ota paineita siitä, että täältä voisi nyt tehdä löytöjä halvalla, ja mitähän oikein haluaisin ostaa, ostokset ikään kuin eksyvät tielle. Tuolla tavalla suoritin itsekin ostokseni, ja löysinkin kolme ostettavaa opusta.

Tänä vuonna löysin kirjamessuilta erityisen paljon minua kiinnostavaa ohjelmaa. Kävin kuuntelemassa muun muassa Markus Nummea, Maija Vilkkumaata, Chimamanda Ngozi Adichieta, Dieter Hermann Schmitziä, Terhi Rannelaa, Anna-Leena Härköstä, Kjell Westöä, Merete Mazzarellaa ja monia muita. Ehkä suurin yllättäjä oli Heli Laaksonen, jota menin kuuntelemaan, koska äitini halusi ehdottomasti nähdä Laaksosen, eikä minulla ollut samaan aikaan mitään sen kiinnostavampaa kuunneltavaa. En oikeastaan odottanut mitään tästä keskustelusta, mutta Laaksosen esiintyminen olikin sitten sitä suurempi myönteinen yllätys. Heli Laaksonen lausui uusimpia murrerunojaan vastailmestyneestä kirjastaan Aapine, ja vaikutti myös persoonana todella mukavalta ja lämpimältä. Laaksosen murrerunot tulevat oikeuksiinsa nimenomaan silloin, kun niitää kuulee lausuttavan, ja minun korvaani länsimurteet kuulostavat muutenkin kauniilta. Niihin liittyy myös jonkinlaista lapsuuden nostalgiaa ja turvallisuuden tunnetta, koska minulla on paljon sukulaisia Turun lähellä.